– Olkapää on kipeä. En voi kohottaa sitä. Sitä särkee yöllä enkä löydä sopivaa asentoa.
– Minulla taas on kipeä kyynärpää. Kun teen näin, niin sattuu tuohon. Salilla en oo pystynyt käymään.
– Mulla tarras suksi ja tein spagaatin. Nyt on kipeä tuolta takareidestä ylhäällä ja pakarasta. Hyvä kun kävelemään pääsee.
– Mulla on kantapään alunen tosi kipeä jo monta viikkoa. Tälleen pittää kävellä.
– Mulla on kippeä nivusesta. Täältä sisäpuolelta edestä, aivan reiden yläosasta. Tätä kans jomottaa yöllä ja jos treenaa niin sattuu.
Siinäpä viisi erilaista kiputilaa, kaikki 30-60-vuotiailla miehillä ja naisilla. Kaikissa on taustalla jänteen repeämä kiinnityskohdastaan. Noiden repeämien syvimmät syntysyyt eivät ole selvillä.
Yksi yleisimmistä vaivoista, ensimmäisellä potilaalla olevan ylemmän lapalihaksen kiinnityskohdan repeämän (kiertäjäkalvosimen repeämä, supraspinatusruptuura) ajateltiin aikoinaan johtuvan ahtaasta tilasta, joka on olkavarren luun ja lapaluun olkalisäkkeen (humeruksen ja acromionin) välissä. Vaivaa koetettiin hoitaa tekemällä kirurgisesti lisää tilaa lapaluun olkalisäkkeen alle.
Tuollaista ahtaumaa ei ole kuitenkaan ranteen ja sormien ojentajajänteiden olkavarsikiinnityksen kiputilassa (tenniskyynärpää). Silti tuossakin on, sanoisin valtaosin, kyseessä jännerepeämä. Jos ei ole repeämää, niin jänne on turvoksissa. Uskoisin että turvotuksessakin taustalla on jo mikrorepeämää, joka ei vain kuvassa vielä näy. Kovin jatkumolta tauti näyttää.
Polven koukistajien (hamstring-lihakset) kiinnityksen repeämässä lantion pohjasta, istuinkyhmystä, on usein taustalla vamma. Koska repeämät kuitenkin yleistyvät huomattavasti iän karttuessa (vaikka liikunnallinen aktiivisuus vähenee), ei kyseessä ole pelkkä vammaenergian tuottama vaurio. Joku siellä on jännettä jo heikentänyt ennen kuin repeämä syntyy.
Heitän tähän mielestäni aivan uuden ajatuksen: kantapään alla oleva kiputila, plantaarifaskiitti, kuuluu tähän samaan jännerepeämien tautiryhmään. Usein plantaarifaskiasta puhutaan staattisena sidekudosrakenteena, joka tukee jalkaholvia. Mutta kun katson kuvia, niin minun silmissäni plantaarifaskia on varpaiden lyhyiden koukistajien jänteinen kiinnitys kantaluuhun. Eli taas olisimme jänteen kiinnityksen jännehuonoudessa (tendinoosissa) ja joskus mukana voi olla myös osittainen kiinnityskohdan repeämä.
Nivuskipuunkin on syynä jänteen kiinnityskohdan repeämä. Nyt kyseessä on reiden lähentäjälihaksen kiinnitys häpyluuhun (symfyysiin). Nivuskivulla voi olla myös muita syitä kuten lonkkanivelen kuluma. Jänteiden tendinoosi ja kiinnityskohtien repeämät diagnosoidaan magneettikuvauksella. Lonkka-artroosissa kokeneen tuki- ja liikutaelinradiologiaan erikoistuneen röntgenlääkärin tulkitsema röntgenkuva on hyvä tutkimus.
Mutta miksi? Miksi jänne repeää? Olenko tehnyt jotain väärin tai voinko välttää repeämän syntymisen/pahenemisen elämällä toisella tavalla? Annetaanpa tekoälyn vastata. Koetan Perplexityä. Siltä voi kysyä suomeksi ja vastaukset ovat kokemukseni mukaan uskottavia. Glamouri karisee nyt pahasti, kun näen viitteet, joihin vastaukset perustuvat. Ne eivät vakuuta. Paljon hienommalta ja uskottavammalta olisi tuntunut vastaukset ilman paljastavaa viitettä. Silloin olisi voinut ajatella, että tekoäly käy läpi kaikki maailman tekstidokumentit ja mietiskelee niistä, valtavienn konesalien humisevassa hiljaisuudessa, kunnes antaa vastauksensa. Mutta ei, ei tuo näytä toimivan näin. Vastauksissa maistuu tyypilliset sanajatkumot, joita näihin kysymyksiin esitetään. Mitään tekstimassan painotusta tai kriittistä analyysiä ei tapahdu. Kieli on kylläkin sujuvaa. Ja tuo kysyminen suomeksi paha virhe: nyt vastaukset muodostettu vain suomenkielisistä dokumenteista. Jos vaihdan kieleksi englannin, viitteet ovat relevantimpia.
Vastauksissa esiintyy usein ikääntyminen ja jännerappeuma. Varmasti näin, mutta mikä rappeuman aiheuttaa? Onko se hapenpuute vai yksinkertaisesta solujen uusiutumispotentiaalin päättyminen vai mikä? Monissä noista taudeista riskiteijöitä ovat diabetes ja tupakointi. Nuo samat tekijät ovat myös verisuonisairauksien riskitekijöitä, joten verenkierrolla voisi olla osuutta. Ja on helppo uskoa että jänteen keskustan verenkierto on määrällisesti äärimmäisen niukka.
Ei mitään mojovaa etiologiasta. Syytä jännerepeämiin ei tule esille. Vaihdan haun vielä lääketieteellisiin tietokantoihin ja saan tuoreemman review:n luettavaksi. Ainoa mikä siellä nousee silmiini napakammin on tuo genetiikka, perimä. Varmastikin näin.
Ja loppuun vielä taivaallinen lause: Like most musculoskeletal conditions, it has a natural tendency to fade with time although. Lähde: Journal of Orthopaedics 2020, 17: 203-207. Tennis elbow: A clinical review article. Kirjoittanut Cutts et al. Herkutellaan sama vielä suomeksi: Kuten useimmat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, sillä on luonnollinen taipumus haalistua ajan myötä. Minusta ihana tuo fade-sana. Biiseissä lopun voi feidata. Tapahtuma, jossa volume, kivun häly ja huuto, alkaa vaimentua ja vaimentua. Lopulta tuskin enää kuulet sitä. Elämään tulee uusia tapahtumia ja uusia kipuja ja aiemmasta vaivasta jää vain muisto, joka sekin haalenee.